aina oli elämää riittämiin
lepäsin sängyssäni peiton alla
uudelleen sytytin valon
vedin housut jalkaan
avasin koneen
miksi kirjoitan tänne
minne muualle kirjoittaisin
kyllä minä kirjoitan moneen paikkaan
minulla ei ole ketään jolle puhua
kirjoittaminen on tällä tavalla tullut osakseni
televisiota minulla ei ole
en jaksa nyt lukea kirjaa
katselen tilannettani
ei se ketään kiinnosta
istun kotona
aina vaan istun kotona
aikaa on
tilaa on
mitä elämä tuo seuraavaksi
en tiedä
vuodenloput ovat huonoja aikoja
en minä sitä arvota ja arvostele
mutta en voi sietää ihmisiä jotka haaskaavat elämänsä
ihmiset takertuvat asioihin joilla ei ole mitään merkitystä
juon lasillisen vettä
seuraan illan etenemistä
mieleni on valpas
puhelin on auki
tuolla se on toisella pöydällä selkäni takana
ei mitään hätää
miltä nyt tuntuu
kaikki tuntuu
siinä se sinun tilanteesi on
otat vastaan elämäsi
vanhenet
hengität tietoisesti
teet olosi mukavaksi
nautit joka hetkestä
on viisasta olla tyytyväinen
eheää elämää kaikkineen